Onnea Pukstaavi: Lue tasavallan presidentin, tiede- ja kulttuuriministerin ja museoliiton tervehdykset


Tasavallan presidentti Sauli Niinistö.

Tasavallan presidentin tervehdys

Suomalaisella kirjalla on rikas ja pitkä, yli 500-vuotinen historia. Sivistys ja siihen kuuluva kirjakulttuuri on tärkeä osa yhteistä kulttuuriperintöämme. Vahva kirjallinen kulttuuri tukee kansakunnan itsetuntoa ja antaa kipinää luovuudelle.

Suomen kirjainstituutin säätiön ylläpitämä museo Pukstaavi viettää tänä vuonna 10-vuotisjuhlavuottaan. Pukstaavin tavoitteena on saattaa ihmiset kirjan äärelle ja innostaa lukemaan. Se on arvokasta työtä suomalaisen kirjakulttuurin hyväksi.

Kirjakulttuuri kuuluu kaikille. Kirjaperinteestään tunnetussa Sastamalassa sijaitseva Pukstaavi ja museon ulkopuolelle viedyt näyttelyt, tapahtumat ja digitaaliset palvelut ovat tuoneet kirjakulttuuria monipuolisesti esiin. Uudet tavat kertoa kirjoista kannustavat kaiken ikäisiä lukijoita kirjallisuuden pariin.

Onnittelen lämpimästi Pukstaavia ja kaikkia museon toiminnassa mukana olleita 10-vuotisjuhlavuodesta ja toivotan museolle mitä parhainta menestystä myös tuleville vuosikymmenille!

Sauli Niinistö
Tasavallan presidentti

Tasavallan presidentin tervehdys suomeksi (pdf)
Republikens presidents hälsning på svenska (pdf)

 


Tiede- ja kulttuuriministeri Antti Kurvinen.

Tiede- ja kulttuuriministerin tervehdys

”Kirjat muuttavat ihmistä ja ihmiset voivat muuttaa maailmaa. Pukstaavin kokoelmat ja näyttelyt avaavat pitkää suhdettamme kirjaan sekä kirjan ja kirjallisuuden muutoksiin. Kirjan kokemat muutokset kertovat kirjan inhimillisestä merkityksestä ja tarpeestamme jatkuvasti kehittää tarinnankerronan välineitä – voin vain arvailla, millaisia ja miten nopeasti muuttuvia välineitä meillä on käytössämme, kun Pukstaavi seuraavan kerran juhlii pyöreitä vuosia…”

Antti Kurvinen
tiede- ja kultuuriminsteri

Katso ministerin tervehdys kokonaisuudessaan tältä videolta.

 


Suomen Museoliiton toimitusjohtaja Kimmo Levä. Kuva: Suomen museoliitto / Roni Rekomaa.

Suomen museoliiton tervehdys 10-vuotiaalle suomalaisen kirjan museolle

Museotoiminta on pitkäjänteistä. Yhteistä kulttuurihistoriaamme ja perintöämme ei ole mieltä tallentaa määritellyksi ajaksi, vaan lähtökohtaisesti ikuisuudeksi. Sama ikuisen toiminnan vaade tulee myös museoita ylläpitäville organisaatioille. Vaativa tehtävä, johon ei sitouduta ja lähdetä hetken mielijohteesta, vaan museoiden perustaminen on aina monipolvinen ja monivuotinen projekti.

Pukstaavi suomalaisen kirjan museona ei tee tästä poikkeusta. Museon perustamista edelsi pitkä valmisteluaika, joka tarvittiin yhteisen tahtotilan ja sopivien ylläpitäjien löytämiseen. Suomalaisen kirjan ja kirjallisuuden merkittävyyttä museon tarpeen yhtenä keskeisenä perusteena ei luonnollisestikaan koskaan ole tarvinnut kyseenalaistaa.

Pukstaavin ensimmäinen 10 vuotta ei ole mittava aika ikuisuudesta, mutta se on vakuuttava osoitus siitä, että olette tehneet museon perustamisvaiheessa oikeita asioita oikein. Lisäksi olette löytäneet oikeat ihmiset hallintoon, museonjohtoon ja henkilökuntaan viemään perustajien tavoitteet toimivaksi käytännöksi. Pukstaavi on lunastanut paikkansa ja rakentanut erottuvan profiilinsa ammattimaisten museoiden joukossa.

Suomen museoliitto onnittelee Suomalaisen kirjan museo Pukstaavia, kiittää kaikkia sen menestykseen vaikuttaneita ja toivottaa mitä parhainta menestystä uusille luvuille, kun nyt saavuttamanne kympin suorituksen jälkeen tavoitteena on 10+.

Suomen museoliitto ry

Pekka Sauri
puheenjohtaja

Kimmo Levä
toimitusjohtaja


Sastamalan kaupungin onnittelupuhe Pukstaaville

Kymmenvuotiset onnittelut Pukstaaville!

Olette tärkeä osa Sastamalaa – kirjojen, kirkkojen, kulttuurin ja kumppanuuden kaunista kirjapääkaupunkia! Teidän kauttanne Sastamala esittäytyy ylpeänä historiastaan ja sen perinteistä, ja toisaalta rohkeasta realismista nykytoiminnassaan.

Pukstaavi ei syntynyt tyhjästä, vaan vaati vuosien määrätietoisen ja tavoitteellisen työn. Suomalaisen kirjan museon aikaansaamiseksi Suomen kirjainstituutin säätiö toteutti useita hankkeita vuosina 2004–2011 taiteen lisensiaatti Leena Aaltosen johdolla, jotta kirjalla olisi oma koti.

Hankkeita rahoittivat kirjan kotikaupunki Sastamalan lisäksi Pirkanmaan liitto, Suomen Kulttuurirahasto ja Euroopan aluekehitysrahasto sekä monet yksityiset säätiöt ja rahastot. Näin 10-vuotisjuhlapäivänä minulla on mahdollisuus kiittää Pukstaavin taustalla olleita rahoittajia uskosta ja luottamuksesta Pukstaavia ja sen monimuotoista toimintaa kohtaan.

Tänäänkin olemme hyvin ylpeitä meidän toimeliaista ja sinnikkäistä, tarvittaessa jopa itsepäisistä kirjan ja kirjallisuuden parissa toimijoista, ideoijista, toteuttajista ja puolestapuhujista! Kirjan kodissa ovet ovat auki ja ikkunoista näkyy maailma, kaikki ovat tervetulleita ja vieraanvaraisuus on taattu.

Helakisan sanoin ”Yksinään lentämään, ei kukaan opi ikänään”. Ei Pukstaavi olisi yksin pärjännyt: Yhdessä Marttilankadun toimijat ovat vahvistuneet, viisastuneet ja voimaantuneet. Yhdessä olette todentaneet, että onnistunut tavoite on kuin venytetty kuminauha, kun päästää irti, se lentää pitkälle!

Pukstaavi ja O.A. Bäckmanin talo seisovat tässä perinnepuutarhan ympäröimänä kiehtovan Kirjakorttelin helminä ja toimivat yhdessä Sastamalan seudun museon ja Tornitalon kanssa, Jaatsin ja Vanhan kirjallisuuden päivien, Herra Hakkaraisen talon ja Kulttuuritalo Funkkiksen kanssa sekä Tyrvään kirjakaupan ja kirjakellarin, Antikvariaatti Tyrvään ja Tyrvään Prykin kanssa.

Kirjan ja kirjallisuuden sekä monilukutaidon arvostus näkyy ansiostanne koulujen opetussuunnitelmissa päiväkotilasten arjesta lukiolaisiin ja Sastamala Opiston vapaan sivistystyön kursseina ja harrastuneisuutena. Myös Vammalan lentopallo, Valepa ja kirja toimivat yhdessä ja koko Sastamalan omima motto: Ei oo mua, on vaan me, todentuu yhä laajemmin. On uskottu omaan tekemiseen, toivottu parasta ja tehty ratkaisuja toisia kuunnellen ja erilaisia mielipiteitä kunnioittaen, vastuuta jakaen. Kiitos yhteistyökumppaneille, jokaiselle.

Sastamala julistautui 2013 kirjapääkaupungiksi, ihan itse ja oikeutetusti. Havukainen ja Toivonen loivat meille logon kirjapääkaupungin tunnukseksi ja meistä tuli konkreettisesti ja humoristisessakin mielessä KIRJAPÄÄ-kaupunki. Ensimmäinen kirjapäätunnustuksen saaja, Mauri Kunnas, kruunattiin kirjapää-hatulla ja häntä ovat seuranneet muut kirjallisuuden saralla ansioituneet.

Heli Laaksonen sanoo, että ihmisellä on ”myötäsyntyne palo tehrä kauneut, nährä kirkkaut, kuulla puhet elämänkiarrost, päästä itte sanoma ääne”. Äidinkieli, oma kieli on sydämen ja tunteiden, identiteetin ja ajattelun väline, lukutaidosta kehittyy oma ajattelu, oppi, koulutus ja tasa-arvo – hyvän elämän perusta. Kieli on voimavara paitsi sen käyttäjälle, myös koko ympäröivälle yhteiskunnalle.

Tarinat, lukeminen ja lukemisen ymmärtäminen vaativat järkeilyä, logiikkaa, kriittisyyttä, hivenen skeptisyyttä, ongelmanratkaisukykyä ja joustavuutta. Lukeminen kehittää paitsi uskoa ja luottamusta itseensä, myös kansalaistaitoja ja vaikuttamista, osallisuutta ja sitä kautta omaa elämänhallintaa ja yhteisöllisyyttä. Tietyn kirjan merkitys voi olla itse kullekin eri elämäntilanteissa tällöin tällainen, tuolloin tuollainen, silloin semmoinen, milloin mimmoinenkin.

Kirja on löytänyt Pukstaavista kotinsa, toivomme että monet, ja aina vaan useammat, löytävät kirjan luokse Pukstaavissa tai museon ulkopuolelle viedyissä näyttelyissä, tapahtumissa ja digitaalisten palvelujen kautta. Tarjolla on uutta ja erilaista, toiminnallista ja koukuttavaa pakopeliä, mobiilipeliä, kirjojen historiaa ja tulevaisuutta, lukemiseen innostavaa ja koukuttavaa actionia uusien tarinoiden synnyttämiseksi, elävänä pitämiseksi ja jakamiseksi. Teette arvokasta työtä.

Sastamalan kaupunki onnittelee 10-vuotiasta Sastamalaviirillä ja lipputangolla. Liehukoon lippu suomalaiselle kirjan museolle ja sen tulevaisuudelle.

Ulla Yli-Hongisto
kaupunginvaltuuston puheenjohtaja
Sastamalan kaupunki


Suomen kirjainstituutin säätiön puheenjohtajan juhlapuhe

Arvoisat suomalaisen kirjan ystävät,

Lukemisen merkitystä suomalaiselle koulutukselle on tutkittu ja suureksi todettu. Esimerkin voimaa on korostettu: koululaisen lukemista ei voi jättää pelkästään koulun varaan, sillä kirjan lukemisen merkitys tai sen merkityksettömyys rakentuu myös ja erityisesti kotona. Kirjan lukemisesta on monenlaista hyötyä tuleville yhteiskuntamme rakentajille, tuli heistä diplomi-insinöörejä tai ei: päättelykyky, laajojen kokonaisuuksien hallinta, keskittymiskyky ja sanavaraston suuruus vain muutamina esimerkkeinä lukemisen hyvistä vaikutuksista. Suomalaisen kirja-alan taistellessa suoratoistopalvelujen kanssa ihmisten vapaa-ajan käytöstä, taistelevat opettajat lukemisen puolesta kouluissa. Mediassakin, niin sosiaalisessa kun yhdensuuntaisessakin, peukutetaan lukemisen puolesta. Kaikesta päätellen kirja tarvitsee ja myös saa tukea Suomessa.

Kirjaa voi tukea eri muodoissa, ja tuetaankin, eri tavoin. Valtio auttaa suorimmin arvonlisäveron muodossa, joka nykyisin on ikävä kyllä Slovakian tasolla, toisin sanoen huomattavasti korkeampi kuin läntisissä naapurimaissamme tai keski-Euroopassa. Myös valtion ja kuntien päätösvallan alla olevien kirjastojen ja oppimateriaalien määrärahojen suuruus vaikuttaa suoraan suomalaisen kirjan olemassaoloon, samoin kuin lukemista edistävien järjestöjen tukeminen. Koska ajat ovat tiukat, nämä toimet eivät riitä. Sitä paitsi arvotkin ovat muuttuneet ja kirja kamppailee viihteellisempien ajanviettomuotojen kanssa varsinkin lasten ja nuorten vapaa-ajasta. Kirjan imagokampanjaa tukee tahollaan suomalaisen kirjan museo Pukstaavi, joka kutsuu kansaa lukemaan, nauttimaan tarinoista ja tiedosta – yhdessä ja erikseen.

Kirjan arvostuksen nousu tuo sille luontaisesti lisää ystäviä ja myyntiä. Mitä arvostetumpaa tieto ja hyvien tarinoiden vinkkaaminen on, sitä luontevampaa niiden hankkiminen. Tällä tavoin kirjan arvo lahjana kasvaa myös niissä kohderyhmissä, joilla se juuri nyt ei ole päällimmäisenä päättäjäis- ja muiden juhlien lahjatoiveissa. Arvot tulevat paitsi puhumalla niin ennen kaikkea tekemällä.  Kun kirja on osa perheen arkea – oli sen olomuoto mikä tahansa – on sen arvostuskin kohdillaan. Kirjakauppias toteaakin, että kirjan paras tukimuoto on sen ostaminen. Kustantaja lisää, että sen lukeminen.

Nyt näyttää siltä, että pandemia on palauttanut kirjan takaisin arkeen. Rajoitteiden aikana kirja eri muodoissaan mahdollisti matkailun, ajatusten vaihdon, oppimisen, viihtymisen ja ajattelun syventämisen. Ja taitaa olla niin, että kirja turhakkeiden kulutusmaailmassa on yksi harvoista esineistä, joiden arvo on noussut lahjakorttien ja hyväntekeväisyyslahjojen rinnalla lahjalistojen kärkeen? Ympäristö ei kestä tavaroiden kulutusta ja ihmiskunta toisaalta tarvitsee ajatusten tuuletusta selviytyäkseen.

Perinteisen kirjan ostajan voi siis ajatella löytäneen kirjan uudelleen, mutta kirjan uuteen nousuun antavat vauhtia myös kymmenet tuhannet uudet kohta suomea lukemaan oppivat tulijat. Uuteen kulttuuriin ja yhteiskuntaan pääsee kielen kautta parhaiten sisälle: kielitaito avaa ovet kulttuuriin. Kirjat kertovat kyseessä olevan yhteiskunnan arvoista, perinteistä ja unelmista. Suomalaisen kirja-alan kannattaa siis ottaa huomioon Suomeen jäädäkseen tulleet pian kirjastojen mutta myös kirjan kuluttajina. Me kaikki tarvitsemme tarinoita sillaksi uuteen nousuun.

Kirjan elämää on suuresti avittanut Suomalaisen kirjan museo. Suomen kirjainstituutin säätiön ja kirjamuseon historian voi katsoa alkaneeksi viimeistään 1.12.1997, kun Vammalan kaupungin uudessa strategiassa yhdeksi menestystekijäksi mainittiin Kirja-Vammala / Kirjamuseo.  Kaupungin nimeämä ohjausryhmä päätyi vuonna 1999 museon sijaan instituuttimalliin ja seuraavana vuonna tehtiin periaatepäätös Suomen kirjainstituutin säätiön perustamisesta. Säätiön perustava kokous järjestettiin Vammalassa suomalaisen kirjallisuuden ja Aleksis Kiven päivänä 10.10.2002.

Säätiörekisteriin säätiö merkittiin vuonna 2004. Säätiön perustamista valmistelemaan palkattu FT Marja-Liisa Rönkkö esitti jo vuonna 2002 säätiön hanke- ja liiketoimintasuunnitelmassa, että instituutin toiminnan lisäksi asetettaisiin työryhmä pohtimaan Kirjan museon näyttelykokonaisuutta ja kokoelmapolitiikkaa. Samana vuonna Vammala asetettiin opetusministeriön selvityksessä Kirjan Museon ensisijaiseksi sijaintipaikaksi.

Vuonna 2008 museoajatus vihdoin konkretisoitui, kun Vammalan kaupunki osti Kirjan Keskuksen tiloiksi apteekkari Bäckmanin talon. Seuraavana vuonna alkoi sekä talon peruskorjaus että Kirjan keskuksen sisältösuunnitteluhanke. Suomalaisen kirjan museo Pukstaavi avattiin kutsuvieraille 30.6.2011 ja suurelle yleisölle seuraavana päivänä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana kirjakulttuuriin ja kirjallisiin ilmiöihin on käynyt tutustumassa Pukstaavissa reilusti yli 100 000 kävijää. Vähintään saman verran asiakkaita on tavoitettu museon ulkopuolelle vietyjen näyttelyiden, tapahtumien ja digitaalisten palveluiden kautta.

Mielenkiintoista on ajatus tulevaisuudesta, jossa kirja on pääsääntöisesti sähköisesti tai ääniaalloilla kulutettu tuote, jonka ensimmäistä olomuotoa, painettua kirjaa voi tulla kirjan museoon ihmettelemään ja sen syntyä ja käyttöä tarkastelemaan. Samalla kun Pukstaavi, suomalaisen kirjan museo, innostaa lukemaan ja keksii uusia pedagogisia keinoja lukuinnostuksen synnyttämiseen ja ylläpitoon, on se muistiorganisaatio, jonka tehtävänä on taltioida tätä mielenkiintoista kehitystä, joka kirjan olomuotoihin, sen käyttöön, lajeihin ja merkitykseen liittyy.

Seuraavat kymmenen vuotta vaikuttavat hyvin jännittäviltä ja mielenkiintoisesti työntäyteisiltä niin museaalisesta näkökulmasta kuin sivistyksellisestä ja kansankunnan tulevaisuutta rakentavasta, lukemisen edistämisen näkökulmasta. Millainen on suomalaisen kirjan museo Pukstaavi 20-vuotiaana, kuinka keskeisessä asemassa on lukeminen suomalaisessa yhteiskunnassa? Yhteistyö eri tahojen niin kulttuuri- ja opetusministeriön kuin muiden lukemista edistävien toimijoiden, kuntien, yritysten, yhdistysten ja yksityisten kanssa on välttämätöntä Pukstaavin tarkoitusperän toteuttamiseksi. Yhteistyö Sastamalan kaupungin, Suomen kirjapääkaupungin kanssa on aktiivista ja elintärkeää. Täällä kirja, tarinat ja tieto elävät arjessa ja sanan säilää osataan käyttää. Yhdessä olemme kaupungin ja Vanhan Kirjallisuuden päivien kanssa saanet jo paljon aikaan, vielä on mahdollisuuksia käyttämättä ja työtä tehtävänä. Onneksi.

Lämmin kiitos kaikille Suomalaisen kirjan museon perustamiseen vaikuttaneille, rakentamiseen osallistuneille, rahoittajille, museon kävijöille ja aivan upealle Suomen kirjainstituutin säätiön henkilökunnalle, jotka taitavasti kahta museota, Pukstaavia ja Sastamalan seudun museota sekä Kirjainstituuttia yhdessä hallituksen kanssa kehittävät ja itsenäisesti toteuttavat!

On selvää, että näin pienessä maassa resurssit kannattaa yhdistää kirjan ja lukemisen edistämisen vuoksi. Vielä enemmän koko kansaa ravisuttavaa herättämistä kirjaan ja lukemiseen tarvitaan, jotta lukemisen tuomat hyödyt saadaan tuotua yhteiskuntamme uuden nousun rakennukseen. Tässä työssä Pukstaavi tulee olemaan aktiivisesti mukana. Oli kirjan muoto mikä tahansa tai museon.

Annamari Arraskoski-Engardt
Suomen kirjainstituutin säätiön hallituksen puheenjohtaja