Nykypäivän haasteena tuntuu olevan se, että kirjojen lukemiselle ei näyttäisi löytyvän yhtäältä aikaa eikä toisaalta oikein kärsivällisyyttäkään. Äänikirjojen lukeminen on huippusuosittua, mutta sitäkin tehdään multitaskaamalla: kukapa ei olisi kuunnellut kirjaa vaikkapa tiskatessa, lenkkeillessä tai autoa ajaessa. Suorittaminen näkyy myös tällä elämän osa-alueella.
Totuus on kuitenkin se, että loppujen lopuksi elämässä löytyy yleensä aina aikaa sille, mitä pitää tärkeänä. Jokaisella on omat mielenkiinnon kohteensa ja harrastuksensa, joihin kuluu rahaa ja aikaa. Jollakulla päivät täyttyvät juoksulenkeistä, toisella moottoripyöristä, kolmannella pienoismalleista tai lintujen bongailusta. Lukemiseenkin saa (kokemuksen syvällä rintaäänellä) kulumaan huomattavasti sekä aikaa että rahaa. Onneksi helpoimmillaan lukeminen ei vaadi suuria rahallisia investointeja (kirjastot <3), mutta aikaa voisi tähän harrastukseen upottaa kernaasti vähän enemmänkin. Mikä siis neuvoksi, jos lukemiseen soveltuvaa rauhallista aikaa on hankala löytää kotoa kiireiden keskeltä?
Pukstaavissa lähdettiin tänä vuonna mukaan kansainväliseen Silent Book Club -toimintaan. Näitä hiljaisia lukupiirejä toimii ympäri maailmaa, ja Suomessakin niitä on jo lukuisia. Kirjapääkaupunki Sastamalan oma Silent Book Club järjestetään Kirjamuseo Pukstaavin yhteydessä toimivassa Kirjakahvila Pukstaavissa. Aika hyvä ympäristö lukupiirille, vai kuinka!
Silent Book Club, ”introverttien happy hour”, on lukupiiri jossa luetaan yhdessä tunnin ajan, kukin hiljaisesti ja itsekseen. Kirjoista saa keskustella lukemisen jälkeen, ja pakko ei ole sanoa mitään. Paikalle voi tulla myös vain nauttimaan lukemisesta (ja kahvilan herkuista)!
Silent Book Club pyrkii tarjoamaan ratkaisuja lukuongelmiin: onko arjesta hankala löytää kiireetöntä aikaa lukemiselle? Harhaileeko ajatukset? Tekeekö mielesi tarttua puhelimeen heti parin rivin jälkeen? Yhteisellä lukutunnilla kirjaan keskittyminen voi tuntua paljon helpommalta!
Tavanomainen tapaaminen menee tällä kaavalla: ensin ostetaan Kirjakahvilasta lukuevästä (esimerkiksi kaunis pikku pannullinen teetä!), asettaudutaan paikoilleen ja aloitetaan lukeminen, uppoudutaan tunniksi tarinoihin, lukemisen jälkeen käydään pieni kirjojenesittelykierros, ja viimeiseksi otetaan kuva kirjapinosta! Kuva julkaistaan tietysti aina lukupiirin omalla Instagram-tilillä @silentbookclubsastamala.
Monta kirjaa yhtä aikaa
Nina Hildén on ahkera hiljaisessa lukupiirissä kävijä. Hän on käynyt alusta asti Silent Book Club Sastamalan tapaamisissa. Mitä Nina yleensä valitsee luettavakseen, ja millä perusteella? ”Yleensä olen ottanut jonkun kirjan, jota en ole vielä aloittanut. Tämänkertaisen kirjan valitsin sillä perusteella, kun minulla on nyt pari 500-sivuista kirjaa kesken, ja halusin saada yhtä niistä vähän enemmän eteenpäin. Yleensä minulla onkin useampi kirja yhtä aikaa luettavana.”
Vain hyviä kirjoja
Nina kuvailee itseään ”aika kaikkiruokaiseksi” lukijaksi. ”Sanon yleensä, että ’luen vain hyviä kirjoja’, eli siis sellaisia, mistä itse tykkään – olivatpa ne minkä tyyppisiä hyvänsä. Jos kirja on kiinnostava, niin luen sen!” Ninan mielestä hyvässä kirjassa on hyvää kieltä, ja hahmot ovat sellaisia, joiden puolella haluaa olla. ”Tärkeää on myös, että kirjassa oikeasti tapahtuu; tätäkään ei kaikissa kirjoissa ole”, Nina korostaa.
Hildén lukee myös jonkun verran englanniksi. ”Suosikkikirjailijoistani moni on ulkomaalainen, ja heidän uudet kirjansa haluan tietysti lukea mahdollisimman pian ilmestymisen jälkeen, enkä aina jaksa odottaa suomennosta.”
”Olen yrittänyt lukea myös muilla kielillä, esimerkiksi italiankielistä Aku Ankkaa eli Topolinoa. Sen lukeminen on kuvien ansiosta jopa helppoa, koska silloin tietää suurin piirtein mitä tapahtuu, vaikkei sanoja aina ymmärtäisikään”, Hildén kertoo.
Monta hyllyllistä kirjoja
Hildén lukee joka päivä: joka ilta ennen nukkumaanmenoa, ja aamuisin ja päivisin jos ehtii. ”Meillä on kotona monta hyllyllistä kirjoja. Vedän myös lukupiiriä Sastamalan Opistossa. Aloitin ensin itse lukupiirin kävijänä, ja lopulta päädyin sitten itse vetämään sitä. Olen myös ollut Opiston luovan kirjoittamisen kurssilla sekä antologiakurssilla”, hän kertoo.
Tuntuu, että kun täällä Kirjapääkaupungissa asuu, niin kirjat tulevat vähän kuin väkisinkin osaksi elämää.
Lukujumeja tulee ”paremmissakin piireissä”
Hildèn sanoo, että vaikka hänen tulee useimmiten luettua joka päivä aika helposti, niin joskus hänellekin saattaa tulla pientä lukujumia, jos kirja vaikuttaakin siltä, ettei se oikein nappaa. Silloin hän yleensä jättää kirjan kesken. ”Elämä on liian lyhyt huonojen kirjojen lukemiseen! Ja huonolla kirjalla tarkoitan nimenomaan omasta mielestä huonoja kirjoja; kirja ei välttämättä ole varsinaisesti ”huono”, mutta ei vain sovi juuri itselle. Luulen, että monen sellaisen ihmisen, joka ei pidä lukemisesta, taustalla on huonot kokemukset esimerkiksi koulusta tai muualta, jos on joutunut lukemaan sellaisia kirjoja jotka ei itseä yhtään kiinnosta. Tällaiset henkilöt saattaisivat hyvinkin pitää lukemisesta, jos he uskaltaisivat etsiä itselle oikeita kirjoja.”
Ihminen kuitenkin pohjimmiltaan pitää tarinoista, ja moni löytää esim. podcasteista mieleisensä. Miksei sitten kirjoista? ”Monet elokuvatkin ovat alun perin kirjoja”, Hildén muistuttaa.
Lukujumin selätykseen Hildénillä on kelpo vinkki: ”Lue joku oma suosikkikirja, sellainen josta olet tykännyt aikaisemmin. Luulen, että tunne siitä, että ’tämä on hyvä kirja’ auttaa pääsemään jumista eroon”.
Rauhallinen paikka jossa voi keskittyä
Mikä on Nina Hildénin mielestä parasta Silent Book Clubissa? ”Tämä on rauhallinen paikka, jossa voi rauhassa lukea tunnin verran. Kukaan ei häiritse, kukaan ei soita puhelimeen, ei tule mietittyä että ’nyt pitäisi siivota’ tai ’pitäisi käydä kaupassa’. Voi vain keskittyä lukemiseen.”
On kiva, että meillä on täällä Sastamalassakin oma hiljainen lukupiiri!
***
Tämä kirjoitus on omistettu kaikille Silent Book Clubin kävijöille ja sellaiseksi haluaville – kaikille löytyy paikka lukupiiristä!
Kirjoittanut:
Jenna Kallio
tuottaja-tiedottaja
lukija ja kirjanystävä
