Keväällä 2019 Sastamalan seudun museon päättyneessä Jalkautuva museo -hankkeessa kehitettiin uudenlainen toimintamalli alueen kulttuuriperinnön tallentamiseen ja esittämiseen. Projektin rahoittajana toimi Museovirasto ja se oli osa kulttuuriperinnön eurooppalaisen teemavuoden osallistavia hankkeita. Hankkeessa olivat mukana Sastamalan kylät ry., Sastamalan kulttuuripalvelut, Sastamalan kirjasto, Sastamalan Opisto sekä Pirkanmaan maakuntamuseo.
Hankkeen aikana museolle valittiin kyläkumppani, joka oli Keikyän museo- ja kotiseutuyhdistys. Yhdistyksen vapaaehtoisten kanssa testattiin toimintatapaa, jossa kyläkumppani valitsi aiheen, jota tallennettiin yhdessä museon kanssa. Pilottiprojektissa tallennettiin paikalliseen sarvikampaperinteeseen liittyvää aineistoa kuten valokuvia, muistoja sekä tietoja vanhoista työtavoista ja kampaverstaista.
Muisteluilloissa kerätyt valokuvat on koottu Topoteekki-verkkoarkistoon tänne. Verkkoarkistossa voi tutustua myös hankkeen aikana toteutettuun Sarvikamman tarina -videoon. Kouluille suunnattu video tuotettiin yhteistyössä Voionmaan koulutuskeskuksen sekä Sastamalan Opiston teatteritaiteen opiskelijoiden ja Romulan Taiteellisen Teatterin kanssa. Lisäksi projektista tehtiin toiminnallinen Sarvikamman tarina -laukkunäyttely, joka on lainattavissa kouluihin tai esimerkiksi palvelukeskuksiin.
Jalkautuva museo -hankkeesta jäi Sastamalan seudun museolle pysyvä kyläkumppani-toimintamalli. Vuonna 2019 toimintaa jatkettiin Lantulan seudun kyläyhdistyksen kanssa ja tallennuskohteena oli kyläsahan historia. Vuoden 2020 kyläkumppanina toimivat Vammalan Karjalaseura ja Vpl. Pyhäjärvi-Säätiö. Tallennuskohteena on Viipurin läänin Pyhäjärven kirkkoahon seutu.
Kyläkumppani-mallin lähtöajatuksena on, että talletettavan ja esille tuotavan kulttuuriperinnön aihe tai teema syntyy kyläläisten tai esimerkiksi paikallisen yhdistyksen omasta aloitteesta. Museo tarjoaa paikallisyhteisön käyttöön kulttuuriperinnön tallentamiseen liittyvän asiantuntemuksensa ja opastaa projektissa. Kyläkumppani taas toteuttaa tallentamistyön ja saa siihen tarvittaessa koulutusta museon henkilökunnalta. Kerätystä aineistosta osa kootaan Topoteekki-verkkoarkistoon ja osa tallennetaan harkinnanvaraisesti museon kokoelmiin.
Kyläkumppani-malli huomattiin Euroopan neuvostossa
Jalkautuva museo -hanke sekä Kyläkumppani-malli valittiin kesäkuussa Euroopan neuvoston Eurooppalaisen kulttuuriperintöstrategian hyvien käytäntöjen (Golden Collection) luetteloon.
Lisätietoja Jalkautuva museo -hankkeen tuloksista ja Kyläkumppani-mallista voi tiedustella museolehtori Mari Immoselta, 050 313 1412, mari.immonen(at)pukstaavi.fi.
Kyläkumppani-malli palkittiin
Museoiden tallennus- ja kokoelmayhteistyöverkosto TAKO:n 10-vuotisjuhlaseminaarissa 10.10.2019 palkittiin hankkeita, joissa museot ovat edistetäneet nykyajan dokumentointia ja tallennusta. TAKO-verkoston Nykydokumentointiteko-palkinto myönnettiin Hotelli- ja ravintolamuseon ja tutkijayhteisö Antroblogin Julkinen ruoka -dokumentointihankkeelle.
Varsinaisen palkinnon lisäksi raati jakoi myös kolme kunniamainintaa: Keski-Suomen sairaanhoitopiirin sairaalamuseon Erikoissairaanhoidon toimintamallit murroksessa -hanke, Sastamalan seudun museon Kyläkumppani-toimintamalli sekä Suomen kansallismuseon ja Museoviraston kuvakokoelmien Kirottu muovi -tallennusprojekti saivat erityiskiitoksen ansioistaan.
Palkintoraati valitsi voittajan ja kunniamaininnan saajat 13 ehdokkaan joukosta. Palkintoraatiin kuuluivat kulttuuriperinnön professori Suzie Thomas Helsingin yliopistosta, pääsihteeri Leena Tokila Suomen museoliitosta, TAKO-verkoston puheenjohtaja, amanuenssi Johanna Jakomaa Satakunnan Museosta sekä erikoisasiantuntija Marianne Koski Museovirastosta.
TAKO-verkoston Nykydokumentointiteko -tunnustuspalkinto myönnetään hankkeelle tai muulle teolle, joka on edistänyt museoissa tehtävää nykyajan dokumentointia ja tallennusta olemalla erityisen ajankohtainen, innovatiivinen, osallistava, näkyvä, innostava tai vaikuttava. Palkinnon tavoitteena on kannustaa museoita nykydokumentointiin ja sen menetelmien kehittämiseen sekä lisätä nykydokumentoinnin ja kokoelmatyön näkyvyyttä.
