28.01. 31.12.

Näyttelyt

Parantava Manta

Pukstaavissa voi ihailla kuuluisan kansanparantajan työhuonetta ja reseptejä 28.1.–31.12.2017.

Sastamalassa vietetään vuonna 2017 Tyrvään Mantan juhlavuotta, jonka ohjelma pohjautuu yhden aikansa tunnetuimman kansanparantajan Amanda Jokisen (1853 - 1922) elämään.

Juhlavuoteen osallistuu myös Suomalaisen kirjan museo Pukstaavi, jossa on esillä Sastamalan seudun museon tuottama näyttely Parantava Manta. Näyttely sisältää Tyrvään Mantan reseptejä sekä interiöörin eli näkymän Mantan työhuoneesta. Näyttely on esillä Pukstaavissa 28.1.–31.12.2017.

Näyttely sopii Pukstaaviin erittäin hyvin esimerkiksi sen vuoksi, että Tyrvään Mantan käyttämä Tyrvään piirikunnan apteekki (myöh. Vammalan apteekki) sijaitsi Bäckmanin talossa.

Kadonneiden reseptien tarina

Arvo Riutta oli 1970-luvulla purkamassa Amanda Jokisen taloa ja löysi sieltä paperikasan. Hän tajusi heti näiden reseptien merkityksen ja halusi lahjoittaa ne museoon. Asia kuitenkin jäi ja vuosien kuluessa reseptit hukkuivat. Keväällä 2015 muutama kuukausi Arvon kuoleman jälkeen hänen vaimonsa Salme Riutta löysi reseptit ja otti yhteyttä museoon. Arvon tahdon mukaisesti Salme lahjoitti 125 reseptiä Sastamalan seudun museoon.

Syksyllä 2016 reseptit konservoitiin Metropolia ammattikorkeakoulussa Vantaalla. Työn tekivät paperikonservaattoriopiskelijat Jenni Järvinen ja Kirsi Kärki. Resepteille tehtiin kemiallisia konservointitoimenpiteitä kuten pesu, neutralointi ja musteen stabilointi. Jokainen resepti sai myös oman suojataskunsa. Reseptien konservoinnista kerrotaan lisää Suomalaisen kirjan museo Pukstaavin näyttelyssä.

28.01. 01.07.

Näyttelyt

Kirjanystävän kirjahylly: Otteita oikeuspsykiatrin kirjahyllystä

28.1.–1.7.2017 esillä muun muassa 1800-luvun sähköhoitolaite.

Kirjanystävän kirjahyllyssä on esillä oikeuspsykiatri Mika Rautasen kirjallisuutta – ja vähän muutakin esineistöä.

Mika Rautanen (1978) on Tyrväällä koulunsa käynyt helsinkiläinen oikeuspsykiatri. Hänen kirjahyllyynsä on kerääntynyt kirjojen lisäksi muistoja ja kuriositeetteja. Hänelle tärkeitä ovat matkat maailman eri kolkkiin, ihmisyyden hurjatkin ilmenemismuodot ja näiden hoitoyritykset sekä mielikuvitusta venyttävät tarinat.

“Johtavana periaatteena kirjahyllyä kerätessä on syytä pitää tiettyä eteenpäinsuuntautuneisuutta: mikään ei ole tunkkaisempi kuin kokonaan luettu ja koettu kirjasto, joka katsoo vain menneeseen. Tärkein osuus saattaakin olla ne kirjat, jotka on hankittu tulevaisuutta silmällä pitäen. Ne kertovat, millaisiin asioihin olisi hauskaa ja tärkeää ehtiä tutustumaan huomenna. Kirjatarhan hoitaminen, perkaaminen ja vaaliminen on elämänmittainen missio, johon yksi elämä ei edes riitä", Rautanen miettii.

Kirjanystävän kirjahylly sijaitsee Pukstaavin yläkerrassa päänäyttelyn yhteydessä. Mika Rautasen kirjoja on esillä 28.1.–1.7.2017.

01.01. 31.12.

Näyttelyt

Inkunaabelista sähkökirjaan

On vuosi 1488. Lyypekkiläisessä kirjapainossa valmistuu erä messukirjoja, joiden tilaaja on Turun piispa Konrad Bitz. Missale Aboense nimiset teokset lähetetään Turkuun, josta ne toimitetaan eri puolille hiippakuntaa. Suomalaisen kirjan tarina on alkanut.

Pukstaavin päänäyttely kertoo suomalaisen kirjan tarinan inkunaabelista e-kirjaan. Kirjaa lähestytään näyttelyssä sekä esineenä että ilmiönä. Keskiöön nostetaan ihmiset, joiden kautta tarkastellaan kirjojen tuotantoa, välitystä ja vastaanottoa ennen ja nyt. Näyttely havainnollistaa, miten keskeinen rooli kirjoilla on ollut ja on edelleen suomalaisessa yhteiskunnassa ja tavallisten ihmisten arjessa.

Päänäyttely valloittaa koko Pukstaavin toisen kerroksen. Noin 500 neliön tila on jaettu kuuden eri teeman kesken. Kukin teema avaa kirjan kulttuurihistoriaa eri näkökulmasta.

1. Kirja esineenä -teema esittelee kirjan moninaisia muotoja ja kehittymistä käsin kopioidusta harvinaisuudesta bulkkipokkariin ja sähkökirjaan.

2. Kirjailijat ja kirjallisuus -teema tutustuttaa suomalaisen kirjallisuuden historiaan, lajityyppeihin, kirjailijoihin ja kuvittajiin kautta aikojen.

3. Ajatuksesta esineeksi -teema kertoo, miten kirja muuttuu kirjailijan ajatuksesta konkreettiseksi esineeksi. Pääpaino on kirjatyötä tekevissä ihmisissä.

4. Kirja ja lukija -teema tarkastelee lukemisen ja kirjojen välityksen historiaa. Huomion kohteena ovat erityisesti kirjastot ja kirjakaupat.

5. Koti ja kirja -teema kuvaa, mikä merkitys kirjoilla ja lukemisella on ollut ihmisille eri aikoina: kuka on lukenut kirjoja, mitä kirjoja ja miksi.

6. Kirja ja yhteiskunta -teemassa tutkitaan, miten kirja on vaikuttanut suomalaiseen yhteiskuntaan ja toisin päin, miten politiikka, uskonto, tiede ja taide ovat vaikuttaneet kirjoihin.

Kirja koskettaa jokaista

Jokainen suomalainen joutuu jossakin elämänsä vaiheessa kosketuksiin kirjojen kanssa. Nekin, jotka eivät ole lukeneet muuta kuin koulukirjoja, törmäävät kirjakulttuuriin kaikkialla.

Pukstaavin päänäyttely kertoo suomalaisen kirjan kulttuurihistoriasta ihmisläheisesti ja innostavasti, erilaiset kävijät huomioiden. Erityisesti halutaan sytyttää lukukipinä lapsissa ja nuorissa.

Näyttely avaa tuoreita näkökulmia kirjan historiaan ja nykypäivään. Uusin tutkimustieto tuodaan helposti omaksuttavassa muodossa kaikkien ulottuville.

Kirjan tarinan kertominen lähtee elämyksellisyydestä. Näyttelyssä on interiöörejä, pienoismalli, multimediasovelluksia, valo- ja videokuvaa, äänimaisemia, installaatioita ja taideteoksia.

Pukstaavissa ”Saa koskea!”

.:Menneet tapahtumat:.

01.09. 06.01.

Näyttelyt

Kirjanystävän kirjahylly: Kirjan tilat

1.9.2016–6.1.2017 Pukstaavissa esillä pop-up-kirjoja Timo Surojeginin kokoelmasta.

Kirjanystävän kirjahyllyn ovat valloittaneet kolmiulotteiset pop-up- eli ponnahduskirjat Timo Surojeginin kokoelmista.

Vanhimmat esillä olevat kirjat ovat 1960-luvulta. Lumikki ja seitsemän kääpiötä sekä Saapasjalkakissa ovat vuodelta 1965. Ne kuuluvat Tammen julkaisemaan ponnahduskirjojen sarjaan, johon kuuluvat myös ainakin Hannu ja Kerttu sekä Tuhkimo. Näiden kirjojen tekstit on kirjoittanut Marjatta Kurenniemi ja kuvituksen on tehnyt V. Kubašta. 1960-luvulta näyttelyssä ovat myös Tip + Top maalla ja Tip + Top eläintarhassa. Niihin tekstit on laatinut Lea Karvonen ja kuvituksen on tehnyt V.Kubašta.

Timo Surojegin on pitänyt antikvaarista kirjakauppaa jo 1980-luvulla. Hänen liikkeensä toimii Helsingin Kampissa. Surojegin on Suomen antikvariaattiyhdistyksen puheenjohtaja ja Suomen vanhan kirjallisuuden päivät ry:n hallituksen varajäsen.

Surojegin alkoi kartuttaa pop-up-kirjoja noin 10 vuotta sitten, koska kirjan esineellisyys kiehtoo häntä. Surojegin on suunnitellut pop-up-kirjojen näyttelyä aiemminkin, koska kirjat pääsevät oikeuksiinsa vasta avonaisina.

– On hyvä, että pop-up-kirjat saivat arvoisena paikan Pukstaavin kirjahyllystä, Surojegin sanoo.

Hänen mukaansa ponnahduskirjat ovat haastava keräilyalue, koska niitä on vaikea löytää hyväkuntoisena. Suurin osa niistä on suunnattu lapsille, joten niillä on leikitty paljon.

Timo Surojeginin ponnahduskirjat ovat esillä Pukstaavin päänäyttelyn yhteydessä olevassa Kirjanystävän kirjahyllyssä 1.9.2016–6.1.2017.

01.04. 31.08.

Näyttelyt

Kirjanystävän kirjahyllyssä: Egypti huumasi, hurmasi ja rakastutti!

1.4.–31.8.2016

Kirjanystävän kirjahyllyssä on 1.4.–31.8.2016 esillä näyttely EGYPTI HUUMASI, HURMASI JA RAKASTUTTI! Näyttelyssä on otteita Egyptin aarteet -näyttelyn johtajan Markku Ellalan kirjahyllystä. Kirjanystävän kirjahylly on osa Pukstaavin päänäyttelyä.

Näyttely on nyt erittäin ajankohtainen, sillä Markku Ellalan Egyptin aarteet -näyttely on samaan aikaan esillä Pukstaavin naapurissa, Tornihuvilassa.

22.03. 07.01.

Näyttelyt

Tunne tilasta tarinaan

22.3.2016-7.1.2017

Mikä yhdistää arkkitehtejä, kirjailijoita ja sinua? Kaikki ovat mestareita tilojen luomisessa. Arkkitehdin tilat ovat käsinkosketeltavia. Kirjailijan tilat syntyvät tarinoissa. Sinä kannat aina mukanasi mielentilaa.

Pukstaaviin rakentuu nyt aivan uudenlainen ja alati muuttuva elämys, joka yhdistää kirjallisuuden, tilat ja mielentilat. Hiljenny sotalasten kohtaloiden ääressä, seikkaile erilaisten pintojen ja tekstiilien lomassa, rakentele värikkäillä palikoilla, kiipeä jättituolille, pohdi oman elämäsi kulisseja, hämmästele Suomen paksuinta kirjaa. Tee elämyksestä juuri sinun näköisesi. Tunne tilasta tarinaan on esillä 22.3.2016–7.1.2017.

Kokonaisuus on Suomalaisen kirjan museo Pukstaavin, Arkkitehtuuri- ja ympäristökulttuurikoulu Lastun ja Taiteen edistämiskeskus Taiken yhteistuotantoa.

09.02. 14.03.

Näyttelyt

Kirjapääkaupungin lukijoita

Näyteikkunanäyttelyssä Hannu Nikkilä ja Jarkko Malmberg

Kirjapääkaupungin lukijoita Pukstaavin näyteikkunanäyttelyssä

Kirjapääkaupungin lukijoita -näyttelyissä lukijat kertovat itse kirjahyllyistään, ja asettavat niiden aarteet esille. Toiseen ikkunoista pyydämme jonkun
paikallisen lukijan, toiseen lukija haastaa haluamansa henkilön – näin saadaan kahden erilaisen tai samanlaisen lukijan kirjahyllyt vuoropuheluun keskenään. Ikkunassamme esillä 8.2.–14.3. Kaupunginjohtaja Jarkko Malmbergin ja vuoden 2015 Kirjapään Hannu Nikkilän kirjahyllyjen aarteita. Näin lukijat itse kuvailevat suhdettaan kirjaan ja kirjallisuuteen:

Hannu Nikkilä: Kirjahyllyni

Olen syntyisin maalaistalosta Punkalaitumen kunnan Liitsolan kylästä. Olin perheen ainoa lapsi. Iäkkäillä vanhemmillani oli jonkun verran kirjoja, etupäässä tietopuolista ja hengellistä kirjallisuutta. Saimme usein kirjoja lahjaksi. Opin jo nuorena arvostamaan kirjoja

Nuorena luin seikkailukirjoja esimerkiksi Kalle Looming –kirjoja (lentäjäromaani nuorille), Baskervillen koira, Aaveprikaati, Seikkailu Siinailla sekä sarjakuvalehtiä Ville Vallaton, Korkeajännitys, Pecos Bill ja Mustanaamio. En ollut nuorena mikään hirmulukija. Olen sitä paitsi aina ollut suhteellisen hidas lukija!

Kouluaikoina paljolti koulun äidinkielen opettajan ansiosta lukuelämyksiä tarjosivat klassikkokirjat kuten Nummisuutarit, Rautatie, Havukka-ahon ajattelija, Seitsemän veljestä, Tuntematon sotilas, Vanhus ja meri, Sivullinen ja Rikos ja rangaistus.

Tampereen opiskeluaikoina lukeminen keskittyi oppi- ja tietokirjoihin. Erityisesti on jäänyt mieleeni Gogolin Reviisori, kun kunnallistalouden lehtori Pertti Ruuska käytti sitä tilintarkastusoppikirjana ja luki sitä teatterinomaisesti vahvasti eläytyen.

Kunnallishallinnon työurallani vuosi 1984 oli käänne. Silloin pääsin yhdessä muiden tahojen kanssa valmistelemaan Vanhan kirjallisuuden päivien käynnistämistä. Kaikenlainen kiinnostus kirjoihin niin sisällöllinen, fyysinen, taiteellinen jne heräsi vahvasti. Siitä lähtien olen tykännyt touhuta kaikenlaisessa kirjaan ja kulttuuriin liittyvässä on sitten ollut kyse Herra Hakkaraisen talosta, Suomen kirjainstituutin säätiöstä, Rudolf Koivun ystävistä tms. Näinä vuosikymmeniä olen tutustunut suureen määrään kirjailijoita, kuvittajia, kustantajia, painajia, kirjakauppiaita, bibliofiilejä, kirja-alan järjestöihmisiä jne.

1980-luvun lopulla sain myös vahvan sykäyksen tutustua taiteeseen. Se johti jopa taideopintoihin Maila-Katriina Tuomisen ja Ville Lukkarisen johdolla. Taidenäyttelyissä käynnit kotimaassa ja ulkomailla, taidetapahtumien järjestäminen sekä taidekirjojen keräily kiinnostivat kovasti. Taidekirjakokoelmaani pidän kirjastoni hienoimpana osana.

Suosikkiromaanejani ovat mm. Gabriel García Márquezin Sadan vuoden yksinäisyys, Emmanuel Le Roy Ladurien Karnevaalit, Veikko Huovisen kaikki kirjat sekä uusimmista hienosti faktaa ja fiktiota yhdistävät Karo Hämäläisen Yksin ja Raija Orasen Hirmuinen mies.

Kiinnostukseni on aina enemmän suuntautunut tietokirjoihin, taidekirjoihin, kotiseutukirjoihin ja matkakirjoihin. Näitä kirjoja selailen usein etsiäkseni jotakin lähde- tai taustatietoa tai muuten vain ajankuluksi.

Varsinainen bibliofiili en ole. Kirjastoni on vajaa 30 hyllymetriä. Eläkepäivinä on nyt enemmän aikaa lukemiseen kuin työaikana. Aikomus on lukea nyt aiemmin lukematta jääneitä klassikkoja ja myös uutuuksia. Viisas sanonta kuuluu, että lukeminen kannattaa aina!

Hannu Nikkilä
hallintojohtaja (eläkkeellä), Suomen kirjainstituutin säätiön hallituksen jäsen

Minä ja kirjat

Lapsena olin varsin hidas lukija, kunnes kiinnostuin urheilukirjoista sekä sanomalehtien urheilujutuista. Sarjakuvalehdet sekä sanomalehdet toimivatkin opettajinani jo melko varhain. Luin myös monia elämäkertoja nimenomaan urheilijoista mm. Pertti Karppisesta ja Ari Vatasesta.
Nuoruusvuosilta muistuu mieleen muutamia kirjoja, jotka haluan myös hyllyssäni esitellä. Esimerkiksi Anna-Leena Härkösen ”Häräntappoase” oli kirja, joka luettiin tarkasti. Se sisälsi sopivasti huumoria ja nuorten elämänkuvausta maaseudulla. ”Vanki nimeltä Papillon” on taas kirja jonka olen lukenut useita kertoja ja aina se on yhtä jännittävä romaani. Arto Paasilinnan kirjoja luin jo nuorena, vaikka niiden lukijakunta pääasiassa onkin selvästi varttuneempaa. Kun yhden oli lukenut ja kotini kirjahyllystä niitä paljon löytyi, niin lukeahan ne piti. Osuvaa huumoria on esimerkiksi kirja nimeltä ”Onnellinen mies”.
Nykyisessä työssäni kaupunginjohtajana luen erittäin paljon ajankohtaista materiaalia taloudesta, yhteiskunnasta ja tietysti paikallisista ilmiöistä. Sanomalehdet ovat osa arkea, kirjat ajoittuvat lähinnä viikonloppuihin ja erityisesti pitemmille lomille. Lomilla haluan lukea kirjoja, jotka saavat hyvälle mielelle. Jännitys, hyvä tarinankulku ja huumoria sopivalla tavalla ovat hyvän kirjan elementit omasta näkökulmastani. Reijo Mäki, Kalle Isokallio ja Jari Tervo ovat aina varmoja valintoja, jos haluaa lomapäivänä nauttia kirjallisuudesta.
Kirjahyllystäni löytyy myös vakavampaa aineistoa. ”Kuntalaki” pitää olla mukana niin töissä kuin kotonakin. E. Koskimiehen teos osoittaa, ettei maailma paljoa ole muuttunut kunnallishallinnon osalta Suomen historian aikana. ”Kuinka kunta toimii” -kirja oli yksi pääsykoekirjoista, kun pyrin Tampereen yliopistoon. Tämän päivän nuorille, jotka ovat taloustieteistä kiinnostuneita, suosittelen Sixten Korkmanin kirjaa ”Talous ja Utopia”. Se on oppikirjamainen, laadukas teos arvostamaltani taloustieteilijältä.
Kolmen lapsen isänä myös lasten kirjat ovat käsissäni kuluneet. Mauri Kunnaksen tuotanto ja Tatut ja Patut tulivatkin tutuksi kirjojen välityksellä jo useita vuosia ennen Sastamalaan muuttoa. Tällä hetkellä perheemme kirjahylly täydentyykin erityisesti lasten ja vaimon kirjavalinnoilla.
Kirjat ja lukeminen on tärkeä osa elämää. Toivottavasti pystymme siirtämään tämän perinteen myös nykyisille lapsille, joille maailma avartuu jo varhain uudella tavalla, Internetin välityksellä ja some-viestien muokkaamana. Maailma muuttuu ja kieli elää ja voi hyvin.


Jarkko Malmberg
kaupunginjohtaja

17.11. 06.01.

Bibliofiilinäyttelyssä Ervo Vesterisen Rudolf Koivu -kokoelman osia

4.11.2015 - 14.3.2016

Päänäyttelyn Koti ja kirja -osiossa kerrotaan, minkälaisia ovat kotiemme kirjahyllyt olleet eri aikoina ja mitä ne ovat sisältäneet. Nykypäivän esimerkkinä toimii bibliofiilin eli kirjanystävän kirjahylly, jonka sisältö vaihtuu noin puolen vuoden välein. Nykypäivän kirjahyllyt kertovat paljon omistajastaan. Jokaisen bibliofiilin kokoelma on erilainen, kerääjänsä näköinen. Tällä hetkellä bibliofiilin hyllyssä on esillä kirjoja Lääketieteen ja kirurgian tohtori, tietokirjailija Ervo Vesteriseltä. Teokset ovat esillä 4.11.2015 - 14.3.2016.

Ervo Vesterisen kirjahyllyn kautta voi sukeltaa Rudolf Koivun (1890-1946) kuvittajan maailmaan aina hänen taiteeseen liittyvän tutkimuskirjallisuuden kuin hänen merkittävimpien kuvitustensa kautta. Esillä on kirjailija Raul Roineen ja Rudolf Koivun yhteistyön aarteita, kuten kirjat Vihreä lohikäärme (1957), Peikko Pinteessä (1941) ja Lintukotolaiset (1944). Esillä on myös muita nostalgisia Koivun kuvittamia lastenkirjoja aina 1910-luvulta 1950 – luvulle. Kirjahyllyssä oman kokonaisuutensa muodostavat Koivun kuvittamat eri kustantajien koulukirjat sekä kaikki se muu kirjallisuus, jossa Koivun kuvituksia on ollut esillä.

Kirjahyllyni

Kiinnostukseni Rudolf Koivun (1890–1946) taiteeseen liittyy kiinnostukseeni kuvataiteeseen yleensäkin. Erityinen mielenkiintoni kohde on ollut venäläinen 1800–1900-lukujen vaihteen kulttuuri ja siihen liittynyt Mir Iskusstva (Taiteen maailma)-liike, jonka yhteydessä musiikki, baletti sekä kuvataide elivät suurta nousukautta. Myös japanilaiset puupiirrokset ovat olleet ihailuni kohteita. Itse asiassa kaikki edellä mainitut taidesuuntaukset ja niihin liittyvät graafiset ilmaisut olivat Rudolf Koivun kuvitustaiteelle läheisiä.

Katsokaamme vaikkapa varhaisten japanilaisten puupiirrosten väripintoja ja selkeitä ääriviivoja, 1800-luvun lopun venäläisten taiteilijoiden, kuten Valentin Serovin herkkiä muotokuvia, Mihail Vrubelin unenomaisia maalauksia tahi 1900-luvun alun Ivan Bilibinin satukuvien värimaailmaa. Vaikka Rudolf Koivun (alun perin Koivunen) henkisen kasvun juuret olivat Venäjällä, olihan Rudolf syntynyt ja asunut lapsuutensa Pietarissa, kasvoi hänen taiteensa lopullisiin mittoihinsa läntisen Euroopan ilmapiirissä. 1900-luvun alkuvuosikymmeninä klassinen satukirjallisuus, jonka juuret olivat Tuhannen ja yhden yön saduissa, sai uutta loistoa eurooppalaisten taiteilijoiden kuvituksista. Vuonna 1914 Rudolf Koivu teki opintomatkan Pariisiin ja Lontooseen. Kuvittajista keskeisiä olivat tuolloin englantilainen Arthur Rackham, ranskalais-englantilainen Edmund Dulac sekä sekä tanskalainen Kay Nielsen. Myös Aubrey Beardsleyn, tuolloin jo edesmenneen jäntevän viivan mestarin, piirustukset jäivät pysyvästi Rudolf Koivun mieleen.

Koivun tuotantoa tallentaessani olen saanut tutustua moniin taiteilijalle läheisiin henkilöihin, muun muassa Salmensaaren perheen jäseniin, jotka antoivat kodin Rudolfille ja kustansivat hänen opiskelunsa Ateneumissa 1907–1910. Opettaja Maikki Salmensaari (os. Hiltunen), koulunjohtaja Sulo Salmensaaren vaimo, oli Rudolfin kummitäti ja läheinen ystävä jo Pietarin ajoilta. Erityisellä lämmöllä muistan Sirkku Salmensaarta, Rudolfin pikku siskoa, joka oli huolella säilyttänyt veljensä piirtämät paperinuket. Hänellä oli hallussaan myös Rudolf Koivun taidekirjasto, joka sittemmin lahjoitettiin Helsingin yliopiston taidehistorian laitokselle. Myös tutustumiseni Elsa Nousiaiseen, kirjailija Raul Roineen sodanaikaiseen puolisoon, oli tärkeä tapahtuma, joka valotti satukirjailijan ja kuvittajan yhteistyötä. Useat kirjani ovatkin syntynet haastattelujen myötävaikutuksella. Vuonna 2010 ilmestynyt kirjani Eino J. Härkösen, Koivun Ateneumin aikaisen opiskelutoverin, elämästä ja taiteesta perustuu haastattelujen ohella myös Koivun ja Härkösen väliseen kirjeenvaihtoon.

Rudolf Koivun tutkijana olen myös valottanut kirjoissani aikansa eurooppalaisia kuvittajia, joita koskevia teoksia on nyt esillä. Koska olen varsinaiselta ammatiltani lääkäri, monet ovat kysyneet, josko työni Rudolf Koivun parissa olisi jonkinlainen vastapaino ammatilleni. Näin ei toki ole, sillä näissä teemoissa on paljon yhteistä. Molemmissa on diagnoosin tekemistä, ennusteen asettamista ja terapian merkitystä. Koivun taiteen prognoosin koen suotuisana, näen sen arvon kestävän sukupolvesta sukupolveen.

Ervo Vesterinen

04.06. 06.01.

Näyttelyt

MieliKUVITUS – Rudolf Koivu 125

Astu sadun maailmaan 5.6.2015–6.1.2016

MieliKUVITUS – Rudolf Koivu 125

Rudolf Koivun satukuvitukset kasvavat juhlavuoden kunniaksi Pukstaavin näyttelyssä korkeiksi
metsiksi, peilityyniksi vesiksi ja ihmeelliseksi palatsiksi – kokonaiseksi sadun valtakunnaksi.

Näin laajoja, Rudolf Koivun satukuvituksiin keskittyviä näyttelyitä on harvoin esillä. MieliKUVITUS
– Rudolf Koivu 125 -näyttelyssä Pukstaavissa 5.6.2015–6.1.2016 on yli 100 rakastetuinta
Koivun originaalikuvitusta Amerin kulttuurisäätiöltä, Kansallisarkistosta ja Otavan arkistosta.
Löydät tutut kuvat niin Adalmiinan helmestä kuin Raul Roineen ja H.C. Andersenin saduistakin.
Kuvataiteilija Alexander Reichsteinin luomassa kokonaisuudessa kuvitukset leviävät näyttelytilaan
installaatioiksi, joissa voi leikkiä ja seikkailla. Näyttely on Retretin alkuperäistuotantoa.

Rudolf Koivu (1890–1946) on suomalaisen kuvituksen tunnetuimpia nimiä. Hän on kuvittanut
oppikirjoja, aapisia ja monenlaisia muita julkaisuja, mutta herkimmillään hänen kättensä jälki
on juuri satukuvituksissa. Koivu on tehnyt niin paljon satukuvituksia, että voi puhua hänen
omasta satumaailmastaan.
Kokonaiset sukupolvet muistavat Koivun vuorenpeikot, prinsessat, lohikäärmeet ja vedenneidot.
Kuvat palauttavat monen mieleen iltasatuhetkiä ja lapsuuden leikkejä.
Toisaalta Rudolf Koivussa on myös ajatonta lumovoimaa, joka tempaa yhä uudet lapset ja
lapsenmieliset mukaansa satumaisille matkoille.
Näyttelyyn vaihdetaan syyskuun loppupuolella myös joitakin uusia kuvia.

Kuvia näyttelystä.

Siisti täytyy aina olla! sanoi kissa hietikolla.

Lauri Viita

Moraali