Uutinen

Miltä näyttää tämän hetken jännittävin rikoskirjallisuus?

Suomalainen rikoskirjallisuus esittäytyy Pukstaavin näyteikkunassa jännittävän Pako museosta -pakohuoneemme kunniaksi.

Rikoskirjallisuus on kirjallisuuden alalaji, jossa kirjan keskeisen juonen muodostaa rikos ja sen selvittäminen. Rikosromaaneissa päähenkilö on yleensä rikoksen tutkija. Uudemmassa rikoskirjallisuudessa pääosassa voivat olla eri ammattialojen edustajat, kuten lakimiehet, psykologit tai toimittajat.

Rikosromaanista käytetään myös nimitystä dekkari. Sana juontuu englannin kielestä ”detective fiction”. Nimensä mukaisesti dekkari tarkoittaa salapoliisikertomusta, yhtä rikoskirjallisuuden alalajia. Muita selkeitä lajityyppejä ovat muun muassa poliisiromaanit, historialliset rikosromaanit, kovaksikeitetyt dekkarit sekä vakoilu- ja toimintatrillerit. Tämän päivän rikoskirjallisuus on monimuotoista ja alalajien väliset rajat ovat hälvenneet.

Suomalainen rikoskirjallisuus on saanut vaikutteita ulkomailta. Etenkin Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa on vahva rikoskirjallisuuden traditio, joka on vaikuttanut suomalaiseen rikoskirjallisuuteen. Suomenkielistä rikoskirjallisuutta on kirjoitettu vuodesta 1910 alkaen. Tuolloin ilmestyi Rikhard Hornanlinnan, oikealta nimeltään Rudolf Rikhard Ruthin, kaksi kertomuskokoelmaa Kellon salaisuus ja Lähellä kuolemaa. Jo 1800-luvulla murha- ja rikostarinoita kerrottiin arkkiveisuissa.

Rikoskirjojen maine ei ole ollut aina hyvä. Mika Waltarin vuonna 1939 ilmestyneen ensimmäisen komisario Palmu -romaanin Kuka murhasi rouva Skrofin? saama suosio ja tunnustus nostivat rikoskirjallisuuden arvostusta. Rikosromaanit ovat olleet viime vuosien myydyimpiä ja lainatuimpia kotimaisia kaunokirjoja.

Voit myös napata Pukstaavin infosta uusimman suomalaisen rikoskirjallisuuden lukuvinkit kesälomasi varalle.

<Takaisin

Kyl myö ain toimeen tullaa. Elä sie suotta hättäile.

Väinö Linna

Tuntematon sotilas